This week

This week

Aurinkoista perjantaita! Vitsi, miten nopeasti tämä viikko on hurahtanut. Tänään on taas jo perjantai! Vaikkei mitään sen ihmeempää häppeninkiä ole tälle viikolle mahtunut, niin tuntuu, että päivät on hurahtanut sellaista kyytiä, että oksat pois! Meillä alkaa tänään näin vappuviikonlopun kunniaksi pitkään puhuttu unikoulu babyn kanssa. Saas nähdä, miten väsyneitä vanhempia täällä tänä viikonloppuna onkaan.. Huomenna olisi kuitenkin tarkoitus lähteä käymään mökillä. Meidän mökille ei aja kun noin tunnin meiltä kotoa, niin sinne menee helposti ihan vain päiväksikin. Päätettiin kuitenkin, että mennään fiiliksen mukaan. Jos ensi yönä ei tule nukutuksi juuri ollenkaan, ei ole järkeä lähteä zombina minnekään liikenteeseen..

Anyway, yllä vähän kuvia tästä viikosta! Maanantai käynnistyi tehokkaalla salilla, jonka takia vieläkin (!?) jalat vähän aristaa.. 😀 Nyt olisi niin paljon treeni intoa mutta onnistuin kuitenkin samaa pienen flunssan poikasen alkuviikosta, jonka takia ei ole uskaltanut sen kummemmin liikkua enää tällä viikolla. Nyt kuitenkin alkaa kurkkukipu olla hävinnyt, eli saas nähdä jos tässä viikonlopun aikana ennättäisi vähän myös urheilemaan. Tehtiin alkuviikosta pitkästä aikaa kanasalaattia. Jännä huomata miten kevään ja kesän tullen tekee mieli kaikkia raikkaita salaatteja ja muutenkin kevyempiä ruokia. Syksyisin ja talvisin ei todellakaan tee mieli mitää kylmää salaattia, päinvastoin silloin houkuttaa kunnon kotiruoat, kuten perunamuusi ja lihapullat. Se tosin uppoaa meikäläiseen ihan ympäri vuoden 😀 Muutenkin pimeänä vuodenaikana tekee enemmän mieli kaikkia herkkuja. Ilmeisesti se on se pimeyden tuoma väsymys..?

Kanasalaatin lisäksi teimme yhtenä iltana piiiitkästä aikaa lämpimiä voileipiä! Jestas miten hyvää. Jännä, miten ne aina unohtaa, vaikka niistä saa helposti todella täyttäviä, ovat nopeita tehdä ja ovat vielä kaikenlisäksi terveellisiä! Käytimme leipinä kaura paahtoleipää. Laitoimme päälle chilitomaattimurskaa, naudan jauhelihaa, ananasta sekä juustoa. Lisäksi tuohon olisi sopinut päälle mausteeksi vielä oregano, mutta se oli meiltä loppu. Kyytipojaksi vielä avokado-vihersalaatti. Yksinkertaista, helppoa ja maukasta! 🙂

Kuten edellisessä postauksessani kerroin, pieni vauvamme täytti tällä viikolla puoli vuotta. Vappuna meille tulee isovanhemmat, vaarini sekä serkkupojat ja täti kahville sen kunniaksi. Ajattelin repäistä ja leipoa jonkinlaisen kakun. Lisäksi ajattelin tehdä bolognesepiirakan. Se on niin hyvää ja helppo tehdä!! Voisin laittaa sen reseptin tännekin jakoon. 🙂 Tällaista tällä erää. Pian, kun mieheni pääsee töistä, lähdemme ostamaan Linnean huoneeseen pimennysverhoja. Tekisi mieli mennä ikeaan, mutta tuskin jaksamme sinne saakka lähteä. Jokatapauksessa, mukavaa perjantain jatkoa<3

-Rosa

Puoli vuotta äitinä

Puoli vuotta äitinä

Ihanaa keskiviikko päivää! Ajattelin kirjoittaa tänään vähän ruokavinkkejä, mutta päädyinkin johonkin ihan muuhun aiheeseen! Nimittäin äitiyteen. Tänään on kulunut 6 kuukautta siitä, kun pieni prinsessamme näki päivänvalon. Tai noh, lokakuun 26. päivä ei päivisin valoa juuri ole.

Muistan vielä niin hyvin sen, kun edeltävänä yönä lähdimme sairaalaan. Oli juuri satanut ensilumi maahan. Ohut lumipeite, joka valaisi ihan älyttömän paljon. Missään ei ollut ristinsieluakaan, kun kello kaksi lähdimme kotipihasta. Samaan aikaan jännitti ihan älyttömästi, mutta oli jotenkin todella seesteinen ja luottavainen olo. Ajattelin vain, että kaikki tulee menemään hyvin. Olin tuolloin 40 + 2 viikoilla, eli käynnistys olisi koittanut samana aamuna. Supistukset kuitenkin yltyivät yöllä sen verran koviksi, etten enää kotona pärjännyt. Muistan, kun pyysin kivun lievitystä joskus kuuden aikaan aamulla. Tällöin kätilö suositteli vielä kestämään kipua hetken. (Jos olisin tuolloin tiennyt, mitä ne oikeat kivut synnytyksessä voikaan olla, en olisi edes valittanut vielä.. :D) Epiduraali laitettiin joskus kello 12 päivällä. Ilokaasua en voinut ottaa, koska saman tien tuli niin huono olo, että ei muuta kun pussia käteen vaan. Joskus kello 21 illalla, kolme epiduraali satsia myöhemmin, olisi voitu laittaa vielä yksi annos. Tällöin lääkäri kuitenkin sanoi, että nyt riittää. Lähdemme sektioon. Vauvan sekä omat voimat alkoivat olla niin lopussa, ettei varmaan kumpikaan oltaisi jaksettu loppurutistusta. Lisäksi synnytys ei ollut edennyt enää moneen tuntiin, vaikka oksitosiinitippakin oli huipussaan. Niinpä en laittanut vastaan, vaan sanoin, että mennään. Pelotti kauheasti, mutta samalla oli niin helpottunut olo, kun tiesi, ettei enää kauaa. Noin puolituntia kesti, että päästiin leikkaussaliin. Ne minuutit olivat pisimmät, mitä olen koskaan kokenut. Minulla ei ollut puudutusta ja oksitosiinin vaikutus jylläsi edelleen täysillä. Minuutin välein tuli supistuksia. Ja kaikki, ketkä ovat saaneet noita synnytyksen vauhdittajia, tietää, että ne on niiin paljon kovempia, mitä normaalit. Siitä kuitenkin selvittiin ja muutama minuutti, niin meidän pieni tyttö oli terveenä sekä hyvinvoivana maailmassa ❤ Vaikka olinkin todella lääkkeissä tuossa vaiheessa, ei sitä hetkeä unohda koskaan! Hän lähti isin ja kätilön mukana punnittavaksi ja puettavaksi, kun minut tikattiin kasaan. Meillä oli muuten koko sairaalassa olon aikana niin ihanat kätilöt ja lääkärit! Pari tuntia olin heräämössä ja sitten pääsin osastolle heidän luokse. Heräämössä ollessani minulle kävi kätilö kertomassa, että sekä vauvalla, että isillä on kaikki hyvin. Onneksi saimme perhehuoneen. Sen verran kipeä olin leikkauksesta, etten vuorokauteen pysynyt edes omilla jaloillani. Kuitenkin, kun siitä sitten lähti paranemaan, kävikin se suht nopeasti.

En olisi koskaan voinut kuvitellakkaan, kuinka joku voi oikeasti olla niin rakas ja tärkeä, kuin oma lapsi. Hän on koko maailma. Sitä ei todellakaan voi tietää, ennen kun kokee. Tottakai olin nähnyt hyvinkin läheltä, kun sisaruksille on tullut pienokaisia, mutta silti se tunne yllätti ja kovasti. Meidän pieni on ollut alusta asti todella huono nukkuja. Heräämme edelleenkin tunnin välein lähes koko yön, välillä useamminkin. Omat voimat ja jaksaminen on siis todellakin ollut koetuksella viime ajat. Silti, vaikka unta on saanut niin vähän ja väsymys on isolla kädellä kokoajan läsnä, ei vaihtaisi sekuntiakaan pois. Oman lapsen eteen, kun on valmis tekemään mitä vain.

Hän on laittanut myös asiat tärkeysjärjestykseen. Ennen päivän saattoi pilata esimerkiksi se, kun oli huono hiuspäivä, tai ei niin coolit vaatteet päällä. Nyt ei voisi kuvitellakaan, että tuollaiset asiat voisivat saada huono mielen, lähinnä naurattaa, että miten, jollain tuollaisella on ollut ylipäätään mitään väliä! 😀 Tottakai on kiva pukeutua siisteihin vaatteisiin, olla tukka laitettuna, meikit naamassa, mutta jos nyt näin ei ole joka päivä, tai edes joka toinenkaan päivä, niin oikeasti, mitä sitten ?! 😀 Ennen haaveilin myös päivittäin merkki laukuista, nyt haaveilen kokonaisista yöunista. Ennen treenasin 4-5 kertaa viikossa, riipumatta siitä, kuinka väsynyt olinkaan pitkien työpäivien jälkeen. Nyt treenaan silloin kun siltä tuntuu. Äitinä oleminen onkin muuttanut minua eniten siten, että olen tullut armollisemmaksi itseäni kohtaan. Osaa ottaa tietyt asiat aika paljon rennommin ja käyttää sitä (vähäistä) energiaa tärkeimpiin asioihin. Tietenkään kenenkään huolia ei saa vähätellä, vaan toisen pienet huolet ovat toiselle isoja, näin se vaan on. Omalla kohdallani olen kuitenkin onnellinen, että olen oppinut näkemään asiat ihan uudesta näkökulmasta.

Tällaista tänään! Ehkä sitten huomenna saisin kerrottua teille pari hyvää, helppoa ja ennenkaikkea nopeaa ruoka vinkkiä 😀 Nyt mukavaa päivän jatkoa! ❤

-Rosa

 

Terkut länsirannikolta!

Terkut länsirannikolta!

Meillä reissu alkaa vetelemään viimeisiään ja pian lähdetään ajelemaan kotiin päin. Edessä on sellainen melkeen 4 tunnin automatka.. Not nice! On ollut kyllä niin mukava visiitti täällä länsirannikolla. Torstaina siis saavuimme Turkuun, josta eilen ajeltiin Raumalle. Täällä on niin ihanan keväistä, aurinko paistaa ja ollut melko lämmintäkin. 🙂

image26.jpeg

Teki niin hyvää tämä irtiotto normi arjesta. Lisäksi oli mukavaa tavata miehen puolen sukua pitkästä aikaa. Heitä kun näkee harvemmin, kun ei tule täällä kovin usein käytyä. Näillä reissuilla ei myös nälkää tarvitse nähdä.. Nyt tuntuu, että voisi olla syömättä seuraavan kuukauden! Hirveä hinku on myös päästä salille treenailemaan.  Nyt kun on hetkeksi reissattu, niin on taas aikaa keskittyä urheiluunkin eritavalla. Mitään “pakko päästä kesäkuntoon” tavoitetta ei itselläni kuitenkaan ole. Kaipaan vain sitä urheilun tuomaa hyvää oloa ja energiaa. Huomaa heti omassa jaksamisessa, kun ei ole liikkunut normaalisti ja tullut syötyä aivan liian paljon kaikkea sokerista. Olo on jotenkin niin tunkkainen ja väsynyt…

image.png

Viikon päästä, kun on vapun ansiosta jälleen pitkä viikonloppu, aloitamme pikku neidin kanssa unikoulun.. Jännittää kyllä, miten se tulee sujumaan. Tässä on vaan niin monta kuukautta nukuttu maksimissaan tunnin pätkä, että ei ole enää muuta vaihtoehtoa. Olen aina ollut todellinen sokerihiiri, mutta saanut kuitenkin pidettyä herkuttelun aika hyvin aisoissa. Ennen kuin nyt tänä keväänä.. Väsyneenä ei vain oikeasti tee muuta mieli kun karkkia, suklaata tai jäätelöä. Ja useimmiten suklaata… Hetkeksi saa vireystason edes lähelle normaalia, mutta sen jälkeen, kun verensokerit romahtaa, on tuo hetkellinen virkeä olo muisto vain. Huomaa hyvin nyt, miten tärkeä juttu uni on jo pelkästään ruokavalion ja tätä kautta painonhallinnan kanssa. En ole sitä ennen näin hyvin tajunnut, kun on saanut nukkua niin paljon enemmän. Aloinkin tässä funtsimaan, kun tänä päivänä ylipainoisten, sekä diabeetikkojen määrä kasvaa kasvamistaan, auttaisiko näistä edes murto-osaan se, että ihmiset nukkuisivat enemmän ja paremmin… Jätettäisiin ne unta häiritsevät puhelimiet, tabit, telkkarit sun muut vähän vähemmälle iltaisin ja mentäisiin aiemmin nukkumaan. Noh, en ole asiantuntija näissä asioissa, mutta omalla kohdalla tiedän sen, että kun saa taas nukkua paremmin yöllä, on helpompi vastustaa myös sitä perkuleen Maraboun Oreo suklaalevyä.. Se on niin hyvää!!!

image

Tottakai välillä saa ja pitääkin herkutella, eikä syömisestä pidä ottaa stressiä. Itse olen sitä mieltä, että kohtuus kaikessa. Kun syö suurimmaksi osaksi paljon kasviksia, hedelmiä, kanaa, kalaa, lihaa sekä myös niitä paljon parjattuja hiilareita, voi hyvällä omalla tunnolla kiskasta naamariin vaikkapa sen oreo suklaalevyn. Olen varma, että jokainen meistä sisimmässään tietää, kummasta tulee itselle parempi olo; suklaalevystä vai kaurapuurosta. Oivoi, tämä on asia, josta voisi kirjoittaa ja keskustella loputtomiin. Aionkin tehdä piakkoin postausta tästä, sillä ei pitänyt nyt alkaa näistä höpöttelemään sen enempää.:D

image

Huomenna suuntammekin todennäköisesti kesämökillemme puutalkoisiin. Mökkimme on n. tunnin ajomatkan päässä kotoamme, niin sinne on helppo lähteä päiväksi käymään, kun ei mene matkoihin niin kauaa. Eikä tarvi salille mennä enää, kun on päivän siellä kantanut puita. 😉 Nyt alamme pakkailemaan tavaroitamme, joten ihanan rentouttavaa lauantain jatkoa<3

-Rosa

Aurinkoinen kevätpäivä

Aurinkoinen kevätpäivä

Huomenta! Tai varmaan tämä lasketaan jo päiväksi.. Melkoisen tehokas aamu ollut. Lähdemme tänään muutamaksi päiväksi reissuun, niin on tarvinnut pakata, siivota jne.. Mutta nyt alkaa kaikki olla aikalailla done. 🙂 Matkaamme tosiaan tänään Turkuun. Miehelläni on huomenna siellä suunnalla duuni juttuja ja tällä kertaa myös me tytöt lähdetään mukaan. Yövymme yhden yön hotellissa ja perjantaina matka jatkuukin Raumalle moikkaamaan miehen puolen sukua. Olen niin fiiliksissä hotellin aamupalasta! Se, että saa mennä valmiiseen pöytään on jotain niiiiin luksusta. Varmasti muutenkin tulee kaikinpuolin mukava reissu. Hugo menee vanhempieni luokse hoitoon. He lähtevät viikonlopuksi mökille, niin saas nähdä kuinka väsynyt hurtta sieltä sunnuntaina tuleekaan takaisin.. 😀

Tämä kevät on ollut ihanan aurinkoinen, ainakin täällä Etelä-Suomessa. Lämpimästä ei sen sijaan voi todellakaan puhua! Ei ole vielä yhtään päivää ollut, että olisi voinut lähteä ulos ilman, että täytyy miettiä jäätyykö sinne. Joka tapauksessa tässä hieman kuvia, joita siskoni napsi ohimennen muutama päivä sitten. Tämä aika vuodesta on kenkien puolesta vaikeaa aikaa. Talvi nilkkureissa tulee jo liian kuuma ja ballerinoja ei voi vielä edes ajatellakaan. Kätevin vaihtoehto onkin omalla kohdalla ollut tennarit, tai kai nämä lenkkareiksi lasketaan? Itse olen suosinut viime vuodet Niken lenkkareita. Nyt kuitenkin tänä keväänä käänsin kelkkaa ja ostin monen vuoden tauon jälkeen Adidakset. Olen ihan totaalisen tykästynyt näihin, jotka näkyvät myös näissä kuvissa. Nämä ovat väriltään mustat, eli kaikki likakaan ei heti näy. Lisäksi näissä on kultaisia sekä nahkaisia yksityiskohtia, jotka tuovat vähän luksusta. Ei näytä niin perus lenkkareilta. 🙂

IMG_3427

IMG_3414

IMG_3416

Kameran ja tietokoneeni välillä tekniset ongelmat jatkuvat edelleen.. Rehellisesti sanottuna ollut sen verran to do-listalla tekemistä viime päivät, etten ole edes ehtinyt perehtyä asiaan sen kummemmin. Ehkä sitten ensi viikolla! Nämä kuvat on siis iphonella napsittuja ja sen kyllä huomaa.. Nyt alkaa kuulua sen verran höpinää tuolta vaunuista, että taitaa meidän pikkuinen olla hereillä. Mukavaa torstaipäivän jatkoa!

-Rosa

Pääsiäinen

Pääsiäinen

Heissan! Nyt on pääsiäisen pyhät sitten vietelty. Otin kauhean määrän kuvia kamerallamme, mutta jälleen kerran tekniikka sotii minua vastaan.. Onnistuin nimittäin saamaa mac:imme ihan jumiin ja nyt se ei hyväksy tuota kameraamme enää.. Eli en saa sieltä siirrettyä kuvia koneelle. Jos en olisi tottunut käyttämään Mac:ia, lentäisi se ikkunasta ulos tällä hetkellä.. Kamerassamme on kyllä wi-fi, mutta sekään ei tietysti toimi, just my luck! Noh jokatapauksessa, olimme J:n äidin ja tämän miehen luona Pohjois-Savossa viettämässä pääsiäistä. Oli ihanan rento viikonloppu! Tuli lähinnä vain syötyä, saunottua, paljuiltua ja levättyä, niin täydellistä! 🙂 Heillä on aivan uskomattoman hieno koti virran varrella. Siellä aina kyllä mieli lepää!

 

Sen verran käytiin lauantaina myös ihmisten ilmoilla, että ajettiin läheiseen kauppakeskukseen jossa on myös ikea. Sieltä haettiin meidän pian puolivuotta täyttävälle pikkuiselle syöttötuoli. Enempää ei voitu ostaa tällä reissulla, koska meidän auto oli jo valmiiksi aaivan täysi tavaraa.. Naurettiinkin, että meidän pitää ostaa seuraavaksi joku minibussi, jos perhe joskus kasvaa vielä uudella tulokkaalla. Nyt nimittäin tämä yksi lapsi + yksi koira yhdistelmä saa meidän farkun täpötäydeksi.. 😀

Nyt meillä on muutaman päivän visiitti kotona, lähinnä pyykin pesua.. Torstaina suuntaammekin Turkuun ja sieltä sitten Raumalle viikonlopuksi. Aikamoista reissaamista tällä hetkellä, mutta se on kiva pitkästä aikaa taas vähän matkustella kotimaassakin! Ajattelinkin piakkoin kirjoitella matkustamisesta babyn kanssa. Meillä siitä on rutkasti kokemusta etenkin Suomessa, mutta myös ulkomailla.

IMG_3349

On muuten ollut aivan jäätävän kylmä kevät! Muistan niin monta pääsiäistä kun on voinut kävellä ballerinat jalassa jo, mutta nyt tuntuu, että pitäisi kaivaa Uggit takaisin kaapista.. Noh, ehkä se kesä sieltä vielä tulee! Mutta nyt on aika laittaa päätä tyynyyn. Mukavaa viikonalkua kaikille! 🙂

-Rosa

Welcome!

Welcome!

Hei kaikki!

IMG_3350

Tässä tämä nyt vihdoinkin on valmiina, uusi blogini. Aiemmin olenkin kirjoitellut bloggerin puolella. Ajattelin kuitenkin nyt hiukan kertoa, kuka tällä puolella ruutua oikein on, jotta uudet lukijatkin pääsevät mukaan.

Tosiaan, olen 24-vuotias kohta 6kk vanhan (tai nuoren) tyttövauvan äiti. Perheestäni löytyy myös kihlattuni, tuleva aviomieheni. Meillä on tarkoituksena mennä naimisiin kesällä 2018. Voi tosin olla, että häät lykkääntyvät vuodella, koska hääpaikka, jonka haluamme, on todella suosittu paikka…  Tietenkin, jos joku toinen sopiva paikka löydetään, jossa olisi vielä 2018 kesälle tilaa, muuttaa tämä asiaa. Jokatapauksessa hää teema tulee olemaan tapetilla isosti myös täällä. Mieheni ja tyttäreni lisäksi perheeseemme kuuluu vuodenikäinen keskikokoinen snautseri, Hugo. Hän on melkoinen linssilude ja aina, kun kamera kaivetaan esille, marssii tämä herra sen eteen makoilemaan. Eli ette voi välttyä myöskään häneltä.

cropped-fullsizerender.jpg

Työskentelen ICT-alalla, mutta tällä hetkellä äitiyslomailen.  Tämä blogi onkin niin ihanaa vastapainoa tämän hetkiselle vaipparalli elämälle sekä normaalille tekniikkapainotteiselle työlleni. Aikojen saatossa olen myös ehtinyt opiskella kosmetologikoulussa kauneudenhoitoa sekä meikkausta. Meikkaus onkin yksi suurista intohimoistani. Rakastan sitä, kun saa oikeen ajan kanssa laittaa väriä naamaan ja kokeilla mitä ihmeellisimpiä juttuja. Etenkin nyt, kun 99% ajasta kuluu kotona, hyvin neutraalissa meikissä jos ollenkaan, on tällaiset hetket luksusta. Lisäksi seuraan suurella mielenkiinnolla uusimpia trendejä muodin parissa, vaikka omaa tyyliä kuvailisinkin melko klassiseksi.

Liikunta sekä ravinto kuuluvat myös mielenkiinnon kohteisiini. Minulla on kilpaurheilu tausta, sekä edelleen olen tunnollinen treenaaja. Treenini painottuu tällä hetkellä lähinnä salilla käymiseen sekä lenkkeilyyn, mutta mm. jooga on lajeista seuraava, mitä aion kokeilla uudestaan.  Mitä ravintoon tulee, on se myös lähellä sydäntäni. Kärsin pahasta atopiasta, sekä kuivaihoisuudesta. Olen kuitenkin saanut tämän taudin pysymään lähes kokonaan poissa oikeanlaisella ravinnolla. Tästä tulenkin kertomaan lisää! En liputa minkään sen kummempien diettien puolesta, vaan maalaisjärki pätee tässäkin. Silti mielenkiinnolla seuraan uusia ruokavillityksiä, mitä tällä hetkellä tuntuu tulevan, kuin sieniä sateella. Terveellistä ruokavaliota liikunnan kera, ei voi olla liikaa painottamatta siinä, mitä tulee kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Kokonaisvaltainen hyvinvointi onkin tavoittelemisen arvoinen juttu. Se kultainen keskitie sekä balanssi kaiken suhteen. Se on avain fyysiseen ja psyykkiseen onneen.

20170412_191950

Näiden lisäksi olen myös innokas sisustaja. Etenkin nyt, kun tulee oltua kotona niiin paljon, niin tuntuu, että koko kämppä pitäisi laittaa remonttiin.. Olemme asuneet nykyisessä asunnossa vappuna vuoden päivät. Tämä on kyllä hyvä näinkin, mutta haluamme pientä viimeistelyä asuntoon tehdä, jotta siitä tulee meidän näköinen. Olemmekin täällä hieman seiniä jo maalaillut. Seuraava sisutusprojekti, josta tulen myös kirjoittelemaan, on tyttäremme huone. Se on vähän jäänyt tässä kaikessa alkuhulinassa. Neiti onkin alkuajat nukkunut meidän huoneessa. Pian on kuitenkin se aika, kun häntä aletaan opettamaan nukkumaan omassa huoneessa… Aika menee niin nopeaa

Huhuh, tulipahan taas tekstiä.. 😀 Joka tapauksessa, lämpimästi tervetuloa mukaan seuraamaan meidän lennokasta arkea ripauksella kaikkea muuta mahdollista maan ja taivaan välillä!

-Rosa