Baby number 2

img_2815

Vihdoin ja viimein voin paljastaa teille pienen suuren salaisuuden, joka on ollut suurin (ja ainoa) syy tähän pieneen blogitaukoon. Nimittäin alkusyksystä perheeseemme syntyy pikkusisko tai -veli ❤ Tällä hetkellä mennään 16 raskausviikkoa, eli ns. turvallisilla viikoilla ollaan, mutta ainahan raskaudessa voi tapahtua mitä vain loppuun saakka. Kuitenkin olemme äärettömän onnellisia ja kiitollisia tästä pienestä ihmeestä ja odotamme syksyä kovasti. 🙂

Alkuraskauden voin todella, todella huonosti. En kyennyt mihinkään muuhun, kun paikoillaan oloon. Minulla oli kaikki klassiset raskausoireet. Pahinta oli ehdottomasti tuo pahoinvointi ja oksentelu, joka alkoi 5 viikolla ja jota kesti 11 viikkoon saakka. Edelleen, jos ruokailu väli venähtää, saattaa tulla etova olo, mutta se ei ole mitään, verrattuna tuohon alkuun… Kuitenkin olen onnekas, että minulla se loppui “jo” rv 11, kun jollain se kestää paljon pidempään. Ja eihän tuo pahoinvointi ole mitään, ilman sitä järkyttävää (!!!) väsymystä.. Se on kyllä vieläkin aika kovaa, nukahtelen iltaisin helposti jo yhdeksän maissa ja voisin nukkua helposti kellon ympäri. Tai ylipäätään nukkua vaan. Viikko sitten kävin neuvolassa, jossa otettiin hemoglobiiniarvo ja selvisi sen romahtaneen raskausanemian tasolle. Se siis selittänee osaltaan väsymystä. En osannut tätä epäillä ollenkaan, koska esikoisen kohdalla hemoglobiini taisi tippua alimmillaan 120. Minulla on luontaisesti melko korkeat hemoglobiini arvot (sukuvika ;), joten tämä tuli täysin yllätyksenä. Nyt on kuitenkin rautalisät käytössä, niin eiköhän se auta hiukan asiaa.

6176699488_img_0398

Väsymys ei kuitenkaan tunnu tässä kohtaa ihan niin pahalta, kun tuo pahoinvointi on väistynyt. Toivottavasti myös pysyy poissa! Muita raskausoireita on ollut mm. hajuherkkyys. Esimerkiksi miehen käyttämä hammastahanan haju on aivan kamala nykyään… Lisäksi jauheliha on paistetussa muodossa ihan nou nou! Lihapullat ja jauhelihapihvit kyllä menee, mutta muuten ei oikein putoa. Samoin entisenä kahvin suurkuluttajana, tämä ei ole pudonnut alussa ollenkaan! Muistan tämän saman olleen myös esikoisen odotuksessa, mutta toisella kolmanneksella taisin alkaa taas kahvipannua kuluttamaan, tosin maltilla.

Mitään sen kummempia himoja ei kuitenkaan ole tullut. Karkeista ja suklaasta tykkään ihan yhtä paljon, kun ennenkin, eli paljon! 😀 Pahoinvoinnin ollessa pahinta, himoitsin vain kaikkea todella suolaista ja rasvaista. Ja mikä oudointa, oli se ainoa asia, mikä hetkeksi helpotti oloa. Suolakurkut on myös ollut kova juttu. Kärsin jonkinmoisesta suolan imeytymishäiriöstä. Se paljastui edellisessä raskaudessa, kun jouduin migreenien takia sairaalaan pariin kertaan. Normaalitilassa lisäilen siis jodioitua suolaa ruokaa tehdessä, mutta nyt raskaana ollessa tämä korostuu entisestään, juurikin tuolla suolaisen ruuan himolla. Nyt kun olo on tasoittunut, ei roskaruokaa tee juurikaan mieli, lähinnä vain perus kotiruokaa kuten perunamuussia ja lihapullia, lasagnea, uunikanaa, paistettua lohta yms.

Tulenkin varmasti kirjoittamaan tänne aika paljon kaikkea raskauteen liittyvää, kun luonnollisesti tämä on iso osa elämääni ja arkeani tällä hetkellä. On myös hauska seurata, miten tuleva isosisko reagoi kasvavaan mahaan. Hän on vielä niin pieni, ettei ymmärrä, vaikka ollaan kerrottu, että äidin mahassa on vauva. ❤

img_2759

Mukavaa alkanutta viikkoa!

-Rosa

Sairastelua

Kun kuva kertoo enemmän, kun tuhat sanaa.. Viikko sitten sain kesken työpäivän soiton päiväkodista, että tytöllä on lämpöä. Ajattelin, että varmasti se siitä muutamassa päivässä ohi menee, sillä hän ei ole koskaan oikein sairastellut kunnolla. Perjantaina hän olikin jo lähes normaali ja kävimme pikaisesti kaupassa, kunnes tuli lauantai.. Hän heräsi aivan tukkoisena ja taas oli lämpö noussut.. Sunnuntaina kävimmekin Mehiläisessä, jossa lääkäri epäili taudin olevan influenssaa. Otimme viime syksynä rokotukset tätä vastaan ja lääkäri epäilikin tämän olevan aavistuksen lievempi versio kyseisestä taudista. Onneksi otettiin noi rokotukset, en olisi halunnut sitä yhtään rajumpana meidän pikkuisellemme! ❤ Itse olen influenssan kerran sairastanut sen verran kovana versiona, että en ikinä haluaisi tätä pienelle ihmiselle kärsittäväksi! Tässä hänen “lievässäkin” versiossa on saanut valvoa yöt jo viikon verran sekä panadoli ja burana ovat olleet ehdottomat. Nyt saatiin bonuksena vielä korvatulehdus, mutta antibiootit näyttäisi tepsivän siihen onneksi. Kaikille pienten lasten vanhemmille muuten tiedoksi, että virustaudin yhteydessä pikkuisilla esiintyy usein myös nokkosrokon tapaista ihottumaa. Itse en tätä ennen tiennyt ja olin saada sydänkohtauksen, kun eilen aamulla herättiin ja menin vaihtamaan tytön vaippaa. Hänellä oli jalat aivan täynnä kirkuvan punaisia, turvonneita läikkiä. Onneksi meillä oli jo valmiiksi lääkäriaika varattuna korvien takia, niin sain samalla käynnillä vastauksen siihenkin. Toivottavasti tauti alkaisi pian jo helpottamaan, että täälläkin päästäisiin taas normaaliin arkeen.

Mukavaa keskiviikkoa ja ihanaa ystävänpäivää! ❤

-Rosa

Alkuviikon kuulumisia

Mukavaa keskiviikkoa! Täällä alkuviikko on hujahtanut migreenin kourissa. Maananataina sain tämän “ihanan” taudin jälleen seurakseni ja nyt vasta alkaa olla takaisin ruodussa. Se on jännä miten tuo iskeekin aina silloin, kun sitä vähiten odottaa. Maanantai kun oli vielä sellainen päivä, että mies oli vasta myöhään illalla kotona, niin siinä oli kyllä pitkä päivä tuon touhukkaan neidin kanssa. Itselläni nuo kohtaukset ovat sen verran rajuja, että siihen ei mikään burana tai panadoli auta vaan täytyy ottaa täsmälääkkeitä, jotka ovat taas niin vahvoja, että vaikka kipu häviäisi, olo on todella tokkurainen ja huono. Minulla nuo kohtaukset jäävät helposti vielä päälle ja kestää usean päivän..Mutta on se vaan niin, että kroppa pysäyttää heti, kun kierroksia alkaa olla liikaa. Viime viikko(t) oli kaikinpuolin aika haipakkaa menoa ja sunnuntai-iltana kävin tekemässä sellaisen salitreenin, että hyvä kun pystyin autoa ajamaan sen jälkeen, sen verran hapoilla olin. Tämä taas oli muistutus itselleni siitä, että välillä pitää muistaa rauhoittua ja ennen kaikkea muistaa pitää huolta itsesään. Voin kyllä myöntää, että viimeaikoina nuo asiat on itseltäni jäänyt totaalisen unholaan. Niinkuin varmaan aika monella pienen lapsen äidillä. Muistakaamme siis huolehtia myös itsestämme, jotta jaksamme huolehtia muisa! ❤ Nyt menenkin hetkeksi päiväunille, vielä kun pikkuneitikin on unilla.:)Rauhallista keskiviikon jatkoa!-Rosa

Ajatuksia päiväkodin aloittamisesta

Heipähei!

Niin se on taas uusi viikko ja uudet kujeet. Meillä oli tänään pikkuisen kerhopäivä. Lähistöllämme pidetään pari kertaa viikossa sellaista perhekerhoa, jossa olemme käyneet tämän syksyn. Niin ihana katsoa, kun pikkuneiti viilettää menemään siellä muiden taaperoiden kanssa. ❤ Lisäksi siinä on ihanaa myös se, että kerhon jälkeen ei tarvitse taistella ruokailujen kanssa ja unikin tulee varsin nopeasti, kun on aamun saanut touhuta kunnolla kavereiden kanssa. :). Kerho pidetään itseasiassa samaisessa päiväkodissa, jonne neiti muutaman kuukauden päästä menee. En voi uskoa, että enään vähän reilu kuukausi, niin minun pitäisi palata “oikeisiin” töihin. Toisaalta on ihan kiva päästä takaisin siihen ns. normi arkeen, mutta toisaalta ihan kauheaa.. 😀 Onneksi mies jää kuukaudeksi kotiin, niin pikkuinen saa sellaisen pehmeän laskun siihen, että en olekaan kokoajan siinä vieressä. Hän on nimittäin melkoisesti mamintyttö. ❤ Vaikka päiväkodin aloitus minua hiukan stressaa ja mietityttää, on se varmasti kaikinpuolin hyvä juttu. Neiti alkaa jo selvästi kaipaamaan enemmän oman ikäistä leikkiseuraa ja erilaista tekemistä. Kotinurkissa kun on koko ajan ne samat lelut ja samat naamat päivästä toiseen (eli käytännössä siis minä.. :D). Ja muutenkin uskon siihen, että se tekee kaikinpuolin hyvää lapsen kehitykselle saada oman ikäistä seuraa enemmän. Sosiaaliset taidot kun on niin älyttömän tärkeitä! Tuosta samaisesta kerhosta aloittaa samaan aikaan myös muutamia muitakin pikkuisia, niin se on myös kiva, kun siellä on muutamia tuttuja naamoja hänelle valmiiksi. On vaan ihan käsittämätöntä, että olen kohta ollut kotona 1,5 vuotta. Tuntuu kuin vasta olisin jäänyt töistä pois ja pikkuisemme olisi syntynyt. Jotenkin tämä aika on kulunut sellaisessa sumussu. Tai kaiketi se on juurikin sitä vauvakuplaa ❤ Niin ihanaa, mutta myös vähän sekavaa aikaa. Itse ainakin olin aika pitkään melkoisten hormonien vallassa.. :DMukavaa lumista tiistain jatkoa <3-Rosa