Ajatuksia päiväkodin aloittamisesta

Heipähei!

Niin se on taas uusi viikko ja uudet kujeet. Meillä oli tänään pikkuisen kerhopäivä. Lähistöllämme pidetään pari kertaa viikossa sellaista perhekerhoa, jossa olemme käyneet tämän syksyn. Niin ihana katsoa, kun pikkuneiti viilettää menemään siellä muiden taaperoiden kanssa. ❤ Lisäksi siinä on ihanaa myös se, että kerhon jälkeen ei tarvitse taistella ruokailujen kanssa ja unikin tulee varsin nopeasti, kun on aamun saanut touhuta kunnolla kavereiden kanssa. :). Kerho pidetään itseasiassa samaisessa päiväkodissa, jonne neiti muutaman kuukauden päästä menee. En voi uskoa, että enään vähän reilu kuukausi, niin minun pitäisi palata “oikeisiin” töihin. Toisaalta on ihan kiva päästä takaisin siihen ns. normi arkeen, mutta toisaalta ihan kauheaa.. 😀 Onneksi mies jää kuukaudeksi kotiin, niin pikkuinen saa sellaisen pehmeän laskun siihen, että en olekaan kokoajan siinä vieressä. Hän on nimittäin melkoisesti mamintyttö. ❤ Vaikka päiväkodin aloitus minua hiukan stressaa ja mietityttää, on se varmasti kaikinpuolin hyvä juttu. Neiti alkaa jo selvästi kaipaamaan enemmän oman ikäistä leikkiseuraa ja erilaista tekemistä. Kotinurkissa kun on koko ajan ne samat lelut ja samat naamat päivästä toiseen (eli käytännössä siis minä.. :D). Ja muutenkin uskon siihen, että se tekee kaikinpuolin hyvää lapsen kehitykselle saada oman ikäistä seuraa enemmän. Sosiaaliset taidot kun on niin älyttömän tärkeitä! Tuosta samaisesta kerhosta aloittaa samaan aikaan myös muutamia muitakin pikkuisia, niin se on myös kiva, kun siellä on muutamia tuttuja naamoja hänelle valmiiksi. On vaan ihan käsittämätöntä, että olen kohta ollut kotona 1,5 vuotta. Tuntuu kuin vasta olisin jäänyt töistä pois ja pikkuisemme olisi syntynyt. Jotenkin tämä aika on kulunut sellaisessa sumussu. Tai kaiketi se on juurikin sitä vauvakuplaa ❤ Niin ihanaa, mutta myös vähän sekavaa aikaa. Itse ainakin olin aika pitkään melkoisten hormonien vallassa.. :DMukavaa lumista tiistain jatkoa <3-Rosa