Sairastelua

Kun kuva kertoo enemmän, kun tuhat sanaa.. Viikko sitten sain kesken työpäivän soiton päiväkodista, että tytöllä on lämpöä. Ajattelin, että varmasti se siitä muutamassa päivässä ohi menee, sillä hän ei ole koskaan oikein sairastellut kunnolla. Perjantaina hän olikin jo lähes normaali ja kävimme pikaisesti kaupassa, kunnes tuli lauantai.. Hän heräsi aivan tukkoisena ja taas oli lämpö noussut.. Sunnuntaina kävimmekin Mehiläisessä, jossa lääkäri epäili taudin olevan influenssaa. Otimme viime syksynä rokotukset tätä vastaan ja lääkäri epäilikin tämän olevan aavistuksen lievempi versio kyseisestä taudista. Onneksi otettiin noi rokotukset, en olisi halunnut sitä yhtään rajumpana meidän pikkuisellemme! ❤ Itse olen influenssan kerran sairastanut sen verran kovana versiona, että en ikinä haluaisi tätä pienelle ihmiselle kärsittäväksi! Tässä hänen “lievässäkin” versiossa on saanut valvoa yöt jo viikon verran sekä panadoli ja burana ovat olleet ehdottomat. Nyt saatiin bonuksena vielä korvatulehdus, mutta antibiootit näyttäisi tepsivän siihen onneksi. Kaikille pienten lasten vanhemmille muuten tiedoksi, että virustaudin yhteydessä pikkuisilla esiintyy usein myös nokkosrokon tapaista ihottumaa. Itse en tätä ennen tiennyt ja olin saada sydänkohtauksen, kun eilen aamulla herättiin ja menin vaihtamaan tytön vaippaa. Hänellä oli jalat aivan täynnä kirkuvan punaisia, turvonneita läikkiä. Onneksi meillä oli jo valmiiksi lääkäriaika varattuna korvien takia, niin sain samalla käynnillä vastauksen siihenkin. Toivottavasti tauti alkaisi pian jo helpottamaan, että täälläkin päästäisiin taas normaaliin arkeen.

Mukavaa keskiviikkoa ja ihanaa ystävänpäivää! ❤

-Rosa

Lisätunteja vuorokauteen?

img_2221img_2163img_2237

Huhheijaa, täällä arki on suorastaan vienyt mennessään! Tuntuu, että päivät menevät super nopeasti ohi ja tehtävää on koko ajan paljon. Siihen kaikkeen kun lisää melkoisen väsymyksen, niin avot. Näinä kiireisinä ajanjaksoina vaarana onkin, että ne pienet hyvät jutut jäävät kaiken kiireen ja stressin takia huomaamatta. Olenkin pyrkinyt näinä hetkinä olemaan enemmän läsnä. Kun olen töissä, keskityn työasioihin, kun olen kotona, keskityn 100% perheeseen. Kotona ollessani en esimerkiksi avaa läppäriä tai käy somessa, ennen kun pikkuisemme nukkuu. Töissä taas pyrin keskittymään siihen mitä olen tekemässä, enkä siihen, mitä kaikkea pitäisi vielä tehdä.

Tämä kevät tuleekin olemaan itselläni melkoinen pyristys, sillä tässä perhe ja työelämän ohessa olisi myös koulujuttuja hoidettavana kiitettävästi. Onneksi pääsiäisviikolla olen koko viikon lomalla! Se tulee varmasti enemmän kun tarpeeseen. Toisaalta tykkään, kun on paljon tekemistä. Olen sellainen ihminen, joka ei oikein viihdy tekemättä mitään. Siispä tällainen tiukempi jakso on omalla tavalla mukava haaste pitkän kotona oleilun jälkeen. Pyrinkin näkemään stressaavat ajanjaksot enemmän haasteina, kuin pakkoina. Kun ajattelee asian siitä näkökulmasta, ei se tunnukkaan enään niin pakko pullallata. Ja tietenkin myös se auttaa, kun tietää, että tämä on vain tietty ajanjakso vähän haastavampaa aikaa. Eiköhän tämä kaikki opiskelu ja työnteko vielä jossain kohti  palkita. Varsinkin siinä kohtaa, kun saan tehdä unelmatyötäni. 🙂 Sinne on kuitenkin vielä töitä tehtävänä, joten ei muuta, kun tuumasta toimeen ja unelmia kohti!

Ylläolevat kuvat on räpsitty viime viikonlopulta, kun vietimme ihanan rennon koti viikonlopun. Pulkkailimme, kävimme hoplopissa, söimme hyvää ruokaa ja herkuttelimme. Viikonloput, jotka saa viettää perheen parissa ihan rauhassa, ovat tällä hetkellä niitä parhaimpia.

Tsemppiä viikkoon!

-Rosa

Viisi asiaa, mitä aion tehdä vuonna 2018

Kuva Pinterest
  1. Joogata. Olen käynyt muutamia kertoja joogassa, mutta viimeisestä kerrasta on ainakin pari vuotta aikaa. Se on kuitenkin laji, jota haluan ehdottomasti oppia lisää. Haaveilen, että voisin käydä joogassa kerran viikossa, mutta alustava tavoite on käydä edes kaksi kertaa kuukaudessa. Olen aika touhukas ja stressaava tyyppi ja harvoin teen mitään rauhallista, vaikka sitä tällä hetkellä tarvisin paljon enemmän, kuin rääkki salitreenejä. Uskon, että joogasta olisi minulle tässä(kin) asiassa apua.
img_2041
Kuva pinterest

2. Stressata vähemmän. Olen ollut aina aika kova stressaamaan erilaisista asioista. Lapsen myötä omat elämän arvot ovat menneet uusiksi, ja nykyään stressaa ns. oikeista asioista. Enään ei stressiä aiheuta muiden ihmisten mielipiteet tai vaikkapa vaatekriisit, joita ennen lasta mietin vielä aika paljon. Nykyään tulee kannettua huolta asioista, joihin en pysty itse vaikuttamaan. Siispä juurikin tällaisten asioiden kanssa koitan ottaa asteen verran rennommin.

img_2042
kuva pinterest

3. Jatkaa elämäntapojen uudistamista. Tämä on ollut pitkä prosessi, jota olen tietoisesti tehnyt hitaasti, mutta varmasti. Pääsääntöisesti olen aina syönyt ja elänyt terveellisesti. Rakastan suklaata (ja kaikkea muutakin sokerista ja suolasta, mutta olen osannut pysyä kohtuudessa näiden kanssa, joten tämä puoli ei itselläni ole ongelma. Viime vuonna isoimmat ruokavalioon liittyvät muutokset ovat olleen gluteenittomuus sekä maitotuotteiden huomattava vähennys. Kärsin atooppisesta ihosta ja monista allergioista. Kävin viime vuonna n. 70 eri allergiatestissä, sillä ne menivät niin pahoiksi. Niistä ei mitään mullistavaa löytynyt, mutta mm. viljayliherkkyys löytyi. Eli pienestä määrästä tavallista viljaa en reagoi juurikaan, mutta jo parin päivän tavallisten viljojen puputtaminen aiheuttaa kovat ihottumat minulle. Tästä syystä olen nyt ollut lähes vuoden 100% gluteeniton ja tätä aion olla myös jatkossa. Maitotuotteiden vähentäminen on myös auttanut allergioiden ja ihottumien kanssa. Ainoastaan juustoissa ja kahvimaidossa olen käyttänyt tavallisia maitotuotteita, mutta esimerkiksi jugurtit olen korvannut soija- ja kauratuotteilla. Muutos tulee kuitenkin vielä varmasti jatkumaan. Viikon päästä olen nimittäin menossa funktionaalisen ravintovalmentajan juttusille, juurikin noiden lisääntyneiden allergioiden vuoksi. Odotan tätä todella innoissani!

me time
Kuva Pinterest

4. Me time. Olen käynyt viimeksi kasvohoidossa kaksi vuotta sitten, jalkahoidossa viimeksi koulussa, kun harjoittelimme niiden tekoa toisillamme. Tästä taitaa olla jo ainakin 4 vuotta? Tänä vuonna kuitenkin aion kerran kuukaudessa ottaa omaa aikaa. On kyse sitten kampaajasta, akupunktiosta, kasvohoidosta tai mistä vain. Mutta kerran kuukaudessa muutama tunti tuollaista, auttaa jaksamaan arjen kiireen keskellä. Se ei ole keneltäkään pois vain päin vastoin. Lauantaina onkin vuorossa kampaaja useamman kuukauden tauon jälkeen. ❤

5. We time. Eli oman ajan lisäksi aikaa myös parisuhteelle. Meitä on onneksi siunattu (nykyään) todella hyvä unisella lapsella, joka nukahtaa ennen ilta kahdeksaa ja herää aamulla kahdeksan aikaa. Todella harvoin joudumme heräämään öisin hänen itkuihinsa. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä on iltaisin useampi tunti kahdestaan. Silti olemme haaveilleet, että kerran kuukaudessa voisimme käydä kahdestaan rauhassa vaikkapa syömässä. Se on kuitenkin ihan eri juttu, kuin kotona syöminen. Lisäksi olemme miettineet, että kevään aikana käytäisiin jossain hotellissa/kylpylässä kahdestaan. Tyttömme ei ole vielä koskaan ollut yötä hoidossa, mutta nyt uskoisin, että sekin jo onnistuisi. Viimeistään kesällä hän tulee olemaan yön hoidossa, kun on ystäviemme häät, jonne menemme ihan kaksin. Silti olisi kiva harjoitella tätäkin ennen, jottei mene juhlat miettiessä, miten neidillä menee. 🙂

Tällaisia juttuja olisi siis luvassa tälle vuodelle. Ja paljon muutakin ihanaa. 😉

Mukavaa päivänjatkoa! 🙂

-Rosa

Viikonloppu Pohjois-Savossa

image

imageimage

image

image

Mukavaa maanantaita! Meillä viikonloppu hurahti nopeasti mukavassa seurassa. Olimme miehen äidin luona käymässä Pohjois-Savossa. Saimme nauttia aivan älyttömän ihanasta kesäsäästä! Aurinko paistoi ja lämpöä riitti. Toisin on tänään.. Lauantaina käväisimme myös Kuopiossa moikkaamassa ystäväpariskuntaa ja heidän pikkuista vauvaa. Meidän “vauva” tuntui niiiiin isolta sen jälkeen. 😀 Eihän hän tosin enään mikään kovin pieni vauveli ole.. Pian tulee 8kk:tta mittariin, mennään jo kovaa vauhtia eteenpäin ja maidotkin juodaan itse tuttipullosta. Miten tämä aika näin nopeasti on mennyt!?

Mies on nyt kesälomalla toista viikkoa ja huomenna suuntaamme kohti Keski-Suomea meidän kesämökille. Olemme näillä näkymin ainakin torstaihin saakka siellä. Muita sen kummempia lomasuunnitelmia ei meillä ole. Lähinnä kotona olisi tiedossa tyttären huoneen laittoa (siitä oma postaus tulossa) ja seinän maalausta.. 😀 Ajateltiin kyllä, että olisi kiva joku päivä käydä Suomenlinnassa piknikillä, jos säät vain sallii..

Nyt laitan pikkuneidin unille ja suuntaan itse salille pitkästä aikaan. Hyvä käydä noita grillimakkaroita edes kerran viikossa sulattelemassa.. 😀 Ihanaa viikonjatkoa ❤

-Rosa

Ruoan täyteinen viikonloppu

Heipä hei ja mukavaa viikonalkua!  Toivottavasti kaikilla oli kiva viikonloppu ja äitienpäivä! Meillä ainakin oli. 🙂 Lauantaina oltiin miehen kanssa pitkästä aikaan kahdestaan dinnerillä. Käytettiin miehen entisestä työpaikasta saatu ravintola Roux:in lahjakortti. Kyseessä oli meille molemmille ensimmäinen kerta kyseisessä ravintolassa. Toki paljon oltiin kuultu paikasta etukäteen ja voin kyllä sanoa, ettei sitä turhaan ole kehuttu! Aivan mielettömän hyvät ruoat! :)Pakko tosin myöntää, etten muista puoliakaan, mitä tämä menu sisälsi, mutta oli todella herkullista! Ja ei muuten jäänyt nälkäkään… Muutoin loppu lauantai-ilta meni ihan vain kotosalla viinilasillisen kera. Sunnuntaina äitienpäivän aamuna mies lähti isäni ja veljeni kanssa käymään mökillä asentamassa paljun paikoilleen. Myöhemmin päivällä mentiin äitienpäivä lounaalle vanhempieni luokse, jossa veljeni oli loihtinut melkoiset sapuskat pöytään. Onko oikeasti mitään parempaa ja kesäisempää ruokaa kuin lohi, vihreä parsa sekä varhaisperunat tillin kera! Niin parasta!

Kuten kuvista voi päätellä, oli meillä hyvin ruoan täyteinen viikonloppu. 🙂 Tästä viikosta tai viikonlopusta on myös tulossa erityinen, sillä siskoni täyttää pyöreitä vuosia ja lähdemme viikonloppuna juhlistamaan häntä. ❤ Kyseessä on myös minun ensimmäinen baari reissu puoleentoista vuoteen.. Juuri pohdiskeltiin, että on jo jonkilainen ihme, jos pysyy puoleenyöhön hereillä, kun sattuneesta syystä tullut mentyä aika paljon aiemmin nukkumaan viimeisen puolen vuoden ajan. 😀 No ei vaan, varmasti sitä hyvässä seurassa jaksaa. 😉 Aikamoinen vaatekriisi on tosin päällä, mutta onneksi tässä on vielä päiviä aikaa ratkoa se. Nyt ajattelin kömpiä tuonne tytön viereen päikkäreille. Nuo allergialääkkeet, joita joudun nyt päivittäin syömää, väsyttää niin paljon..

Aurinkoista maanantain jatkoa!

-Rosa

 

 

 

-Rosa

Happy friday!

Se olisi viikon paras päivä, eli perjantai! Täällä äiti sekä tytär potee pientä flunssaa, mutta eiköhän se tästä pienellä huililla ohi mene! 🙂 Tullut ulkoiltua paljon viime päivät, kun keli on ollut mitä mahtavin! Jos olo sallii, pääsemme huomenna vihdoin käymään mökillämme. Meidän on pitänyt tässä jo kolmena viikonloppuna mennä, mutta joka kerta tullut jotain esteitä. Katsotaan jos nyt huomenna sitten päästäisiin. 😀

image

Hugo ainakin viihtyisi takuulla siellä, sillä hän rakastaa vedessä loraamista. Nytkin jokaisella lenkillä se menee kaikki ojanpohjat, jos siellä sattuu olemaan vettä. Meidän lenkkimatkan varrella on myös järvi, jossa se on jo päässyt pulikoimaan. Ei paljoa veden kylmyys tunnu haittaavan, sen verran innoissaan se siellä menee…

image

image

Eilen mies yllätti minut töistä tullessaan ja oli käynyt ostamassa meidän terassille uudet pallovalot. Samalla sain nimppareiden kunniaksi lemppari kukkia, eli valkoisia ruusuja. 🙂 Ihanaa, kun voi alkaa laittamaan terassia käyttökuntoon piiitkän talven jälkeen! Nyt olisi tarkoitus lähteä käymään kaupassa. Äitiysloman hyviä puolia on ehdottomasti se, kun voi viikonlopun ruokaostokset tehdä tähän aikaan päivästä, eikä tarvitse mennä iltapäivällä, jolloin siellä on kauheat ruuhkat! Mukavaa viikonloppua! ❤

-R

Puoli vuotta äitinä

Puoli vuotta äitinä

Ihanaa keskiviikko päivää! Ajattelin kirjoittaa tänään vähän ruokavinkkejä, mutta päädyinkin johonkin ihan muuhun aiheeseen! Nimittäin äitiyteen. Tänään on kulunut 6 kuukautta siitä, kun pieni prinsessamme näki päivänvalon. Tai noh, lokakuun 26. päivä ei päivisin valoa juuri ole.

Muistan vielä niin hyvin sen, kun edeltävänä yönä lähdimme sairaalaan. Oli juuri satanut ensilumi maahan. Ohut lumipeite, joka valaisi ihan älyttömän paljon. Missään ei ollut ristinsieluakaan, kun kello kaksi lähdimme kotipihasta. Samaan aikaan jännitti ihan älyttömästi, mutta oli jotenkin todella seesteinen ja luottavainen olo. Ajattelin vain, että kaikki tulee menemään hyvin. Olin tuolloin 40 + 2 viikoilla, eli käynnistys olisi koittanut samana aamuna. Supistukset kuitenkin yltyivät yöllä sen verran koviksi, etten enää kotona pärjännyt. Muistan, kun pyysin kivun lievitystä joskus kuuden aikaan aamulla. Tällöin kätilö suositteli vielä kestämään kipua hetken. (Jos olisin tuolloin tiennyt, mitä ne oikeat kivut synnytyksessä voikaan olla, en olisi edes valittanut vielä.. :D) Epiduraali laitettiin joskus kello 12 päivällä. Ilokaasua en voinut ottaa, koska saman tien tuli niin huono olo, että ei muuta kun pussia käteen vaan. Joskus kello 21 illalla, kolme epiduraali satsia myöhemmin, olisi voitu laittaa vielä yksi annos. Tällöin lääkäri kuitenkin sanoi, että nyt riittää. Lähdemme sektioon. Vauvan sekä omat voimat alkoivat olla niin lopussa, ettei varmaan kumpikaan oltaisi jaksettu loppurutistusta. Lisäksi synnytys ei ollut edennyt enää moneen tuntiin, vaikka oksitosiinitippakin oli huipussaan. Niinpä en laittanut vastaan, vaan sanoin, että mennään. Pelotti kauheasti, mutta samalla oli niin helpottunut olo, kun tiesi, ettei enää kauaa. Noin puolituntia kesti, että päästiin leikkaussaliin. Ne minuutit olivat pisimmät, mitä olen koskaan kokenut. Minulla ei ollut puudutusta ja oksitosiinin vaikutus jylläsi edelleen täysillä. Minuutin välein tuli supistuksia. Ja kaikki, ketkä ovat saaneet noita synnytyksen vauhdittajia, tietää, että ne on niiin paljon kovempia, mitä normaalit. Siitä kuitenkin selvittiin ja muutama minuutti, niin meidän pieni tyttö oli terveenä sekä hyvinvoivana maailmassa ❤ Vaikka olinkin todella lääkkeissä tuossa vaiheessa, ei sitä hetkeä unohda koskaan! Hän lähti isin ja kätilön mukana punnittavaksi ja puettavaksi, kun minut tikattiin kasaan. Meillä oli muuten koko sairaalassa olon aikana niin ihanat kätilöt ja lääkärit! Pari tuntia olin heräämössä ja sitten pääsin osastolle heidän luokse. Heräämössä ollessani minulle kävi kätilö kertomassa, että sekä vauvalla, että isillä on kaikki hyvin. Onneksi saimme perhehuoneen. Sen verran kipeä olin leikkauksesta, etten vuorokauteen pysynyt edes omilla jaloillani. Kuitenkin, kun siitä sitten lähti paranemaan, kävikin se suht nopeasti.

En olisi koskaan voinut kuvitellakkaan, kuinka joku voi oikeasti olla niin rakas ja tärkeä, kuin oma lapsi. Hän on koko maailma. Sitä ei todellakaan voi tietää, ennen kun kokee. Tottakai olin nähnyt hyvinkin läheltä, kun sisaruksille on tullut pienokaisia, mutta silti se tunne yllätti ja kovasti. Meidän pieni on ollut alusta asti todella huono nukkuja. Heräämme edelleenkin tunnin välein lähes koko yön, välillä useamminkin. Omat voimat ja jaksaminen on siis todellakin ollut koetuksella viime ajat. Silti, vaikka unta on saanut niin vähän ja väsymys on isolla kädellä kokoajan läsnä, ei vaihtaisi sekuntiakaan pois. Oman lapsen eteen, kun on valmis tekemään mitä vain.

Hän on laittanut myös asiat tärkeysjärjestykseen. Ennen päivän saattoi pilata esimerkiksi se, kun oli huono hiuspäivä, tai ei niin coolit vaatteet päällä. Nyt ei voisi kuvitellakaan, että tuollaiset asiat voisivat saada huono mielen, lähinnä naurattaa, että miten, jollain tuollaisella on ollut ylipäätään mitään väliä! 😀 Tottakai on kiva pukeutua siisteihin vaatteisiin, olla tukka laitettuna, meikit naamassa, mutta jos nyt näin ei ole joka päivä, tai edes joka toinenkaan päivä, niin oikeasti, mitä sitten ?! 😀 Ennen haaveilin myös päivittäin merkki laukuista, nyt haaveilen kokonaisista yöunista. Ennen treenasin 4-5 kertaa viikossa, riipumatta siitä, kuinka väsynyt olinkaan pitkien työpäivien jälkeen. Nyt treenaan silloin kun siltä tuntuu. Äitinä oleminen onkin muuttanut minua eniten siten, että olen tullut armollisemmaksi itseäni kohtaan. Osaa ottaa tietyt asiat aika paljon rennommin ja käyttää sitä (vähäistä) energiaa tärkeimpiin asioihin. Tietenkään kenenkään huolia ei saa vähätellä, vaan toisen pienet huolet ovat toiselle isoja, näin se vaan on. Omalla kohdallani olen kuitenkin onnellinen, että olen oppinut näkemään asiat ihan uudesta näkökulmasta.

Tällaista tänään! Ehkä sitten huomenna saisin kerrottua teille pari hyvää, helppoa ja ennenkaikkea nopeaa ruoka vinkkiä 😀 Nyt mukavaa päivän jatkoa! ❤

-Rosa